Ristiriitaisia ajatuksia

20160829_172613

Ragnar voi jo paremmin. Ruokahalua on, paino on hieman noussut ja tänään tuli viimein se ihan oikea kakkapökälekin. Kortisonikuuri aiheuttaa toki lisääntynyttä pissailua ja pissaa saakin siivoilla erityisesti aamuisin ja töistä tullessa, mutta se on pieni paha siihen nähden, että koiran vointi on kohentunut.

Kontrollissa otetut veriarvot kertoivat proteiinien ja albumiinien kohonneen takaisin viiterajojen sisäpuolelle. B12-vitamiinia injektoitiin uusi annos ja sitä käydään hakemassa lääkäriasemalta ainakin vielä kolmesti. Neljän viikon päästä on seuraava kontrolliaika, jolloin tarkistetaan myös B12-vitamiinin tasot. Vaikka lunnikoirasyndrooma onkin elinikäinen sairaus, olen tänään vihdoin huokaissut helpotuksesta.

Eiliseltä eläinlääkärin kontrolliajalta minulle jäi kuitenkin pieni harmistus kaivelemaan hampaankoloon. Vein mennessäni muutaman tulosteen, joita lunnikoirakasvattajat olivat ehdottaneet vietäväksi näytille. Pahoittelin lääkärille jo ennen prujujen antamista, että tarkoitukseni ei ole astua varpaille, mutta lisätieto ei harvinaisesta sairaudesta harvinaisella rodulla liene pahasta.

Vastaanotto oli nihkeä. Vastaukseksi sain muun muassa, että heillä (viittasi kaiketi yleisesti eläinääkäreihin) on nykyään käytössä sähköinen järjestelmä, josta voi paitsi etsiä tietoa myös kysyä neuvoa. Lisäksi hän samantien hylkäsi kolmesta artikkelista kaksi – toista ei aikoisi kuulemma edes lukea, koska se oli kirjoitettu 70-luvulla ja toista ei siksi, ettei ole ruotsinkielentaitoinen. Too bad for her. Kolmannesta hän totesi, että voi sen lukaista, mutta tunne jäi, että sekin lienee lentänyt paperinkeräykseen heti takahuoneessa.

Sain myös noottia siitä, että olin kuunnellut lunnikoiraihmisten (kasvattajien!) neuvoja koiran ruokavalioon liittyen ja jättänyt Royal Caninin ruoan. Eihän riisissä ja seitissä ole riittävästi energiaa, ja Yrjölän puurokin on 80-luvulla keksitty ihmelääke, joka on tänä päivänä jo hylätty. Väistyvä persoonallisuuteni tuli esiin ja hiljenin. Vähintään puolet tarjottavasta ruoasta pitäisi olla valmisruokaa, jotta turvataan koiran energian- ja ravintoaineiden saanti. Lisäksi koiralle pitäisi ehdottomasti ostaa Aptuksen Multidog Senior -valmistetta, jotta rasvaliukoisten vitamiinien saanti olisi turvattu.

Lähdin ell-asemalta hyvin lyötynä. Kasvattajat, joilta neuvoja olen saanut, omaavat tärkeää kokemuksellista tietoa, kun taas lääkärin tieto on tutkimustuloksiin perustuvaa. Kumpaakin tietoa tulisi mielestäni osata yhdistää ja hyödyntää, mutta tapa, jolla koin tulleeni kohdatuksi ei tukenut aiempaa kokemustani tästä samaisesta eläinlääkäristä.

Ostin Ragnarille purkkiruokaa ja se maistuikin sille tosi hyvin useamman riisi-seitipäivän jälkeen. Ruoan jälkeen tosin löysä uloste tuli pörinällä ulos. Tänään aamulla tarjosin taas riisiä ja seitä, töiden jälkeen purkkiruokaa. Uloste oli kiinteää.

Näin tavallisena koiranomistajana tunnen olevani todella raskaassa tilanteessa: minulla on sairas koira ja saan ristiriitaisia neuvoja sen hoitoon. Ainoat yhteiset asiat eläinlääkärin ja kasvattajien näkemyksissä ovat olleet vähärasvaisuus, pieniä annoksia monta kertaa päivässä sekä vitamiinien ja hivenaineiden saannin turvaaminen.

Nyt pohdinkin keskenäni, uskoako eläinlääkäriä vai kasvattajia, ja mikä on juuri Ragnarille se oikea tapa hallita oireita mahdollisimman hyvin. Ennen kaikkea haluan omalta osaltani vaikuttaa siihen, että Ragnarilla on mahdollisimman pitkä, oireeton ja hyvä elämä. Vaikka joku sanoisikin, että se on “vaan koira”, on se siitä huolimatta tärkeä ja rakas.

Leave a Comment