Kakkajuttu

20160917_100956

Mamma päätti mun ruokailusta, että kokeillaan nyt puhtaasti vain yhtä vaihtoehtoa. Se tilasi ison satsin kotiin sitä valmista loufättiä (RC Gastro Intestinal Low Fat) purkissa, koska en niin välitä noista nappuloista. Sitä on sitten syöty ja voi! kuinka se on maistunut hyvältä. Mamma on iloisena katsellut, kuinka minulla on hyvä ruokahalu ja kuppi tyhjenee nopeasti. Yritän jopa kupin reunat vielä ahmaista, mutta ei ne nämä minun hampaani metalliin ja muoviin kovin hyvin pure.

Aamuin ja illoin mamma on vielä jotain jauhanut sinne ruoan sekaan – morttelille käyttöä, se on naureskellut. En kuulemma huomaa, että ruoan sekaan sujahtaa siten kortisonit ja antibiootit ja vitamiinilisät. Kyllähän minä sen huomaan. Mamma tuntuu unohtaneen, kuinka tarkka nenä minulla oikein onkaan! Pieninä määrinä niiden maun kuitenkin kestää, kun ne on hyvin sinne herkkuruokaan sekoitettu.

20160915_153424

Viime maanantaina käytiin taas ottamassa se semmoinen pistäväinen Evidensiassa. Se oli todella nopea keikka. Mutta mamma sanoi olevansa pettynyt, kun paino ei ollut noussut yhtään – vaikka syön kuulemma kuin mikäkin porsas. Kakka on kivasti kiinteytynyt lähes normaaliksi (välillä se jopa on normaalia), mutta mamma on alkanut uskoa, ettei ruoasta imeydy tarpeeksi jotakin energiaa. Näyttää kuulemma siltä, että kakkaan saman määrän kuin syönkin. Lisäksi on kuulemma huolestuttavaa, etten enää jaksa oikein hypätä sohvalle, vaan minut täytyy nostaa. Jos kukaan ei huomaa minua nostaa, tassuttelen omaan punkkaan.

Siispä mamma päätti seuraavaksi kokeilla puhtaasti Kasvattaja-Annelin ohjetta: tänään on tiedossa riisiä ja seitiä. Se on kuulemma todellista loufättiä. Mamma on myös lupaillut, että aletaan ulkoilla nyt, kun sillä on uudet, hyvät kengät, jotta mun lihaksistokin vahvistuisi pikkuhiljaa. En ymmärrä puoliakaan siitä, mitä mamma puhuu lihasten surkastumisesta, mutta se lenkkeilyaikomuskin sitten siirtyi tulevaisuuteen, kun mamma sairastui. Nyt se on jo monta päivää maannut tässä sohvalla mun kanssa – välillä peiton alla ja välillä peiton päällä, välillä nukkuen, välillä kiroten sitä, että ei pysty tekemään muuta kuin makoilemaan. Sen sijaan minä olen tyytyväinen: saan ruokaa ja mamma on kotona.

2 thoughts on “Kakkajuttu

  1. Näytät aika solakalta. Meitä huolestuttaa jos et jaksa hypätä sohvalle. Pidetään kaikki varpaat pystyssä sun paranemisen suhteen. “Pomo ” kyllä uskoo, että hyvin menee.

    • Olen minä jo vähän piristynyt. Riisisei on selvästi tehnyt hyvää. Mamma sanoo, ettei saisi repiä paidasta ja housuista, mutta ei se vihainen ole, koska sen mielestä on kiva, kun leikin edes vähäsen.

Leave a Comment