Kämppis

Mammasta on tullut laiska: ei jaksa kuvata, eikä päästää mua tassuineni tietokoneelle tai lukemaan muita karvablogeja. Selittää jotakin yskästä. Kyllähän minä sen kuulen, mutta luulen sen olevan vain tekosyy.

Naamakirjan puolella on joku saattanutkin jo huomata, että olen saanut kämppiksen. Se ei ole vakituinen vuokralainen, mutta ainakin näin arkisin meillä hoitokoirana. Se on joku mamman kumminkaimannaapurintutuntutuntuttu, joka tarvitsi koiran kanssa hoitoapua, joten siispä meille osa-tassuin muutti alivuokralainen Aada-Ei-Ollenkaan-Kamu.

img_0721

Aada-Ei-Ollenkaan-Kamu on siihuu. Ei siis ollenkaan lunnikoira. Se on musta ja pieni ja äkäinen. Vanhakin se on: jo 12-vuotias. Harmaantunut vanhapiika, vaan siitä huolimatta ja joka tapauksessa tyttökoira. Ja tyttökoirathan tuoksuu hyvälle.

Aada-Ei-Ollenkaan-Kamu ei kuitenkaan pidä muista koirista. Mamman sylissä se olisi koko ajan rapsutettavana, mutta minusta ei välitä ollenkaan. Jos yritän hieman peppumoikata, saan ärinää ja ärinää ja ärinää. Tai jos edes kuvittelen kuonomoikkaavani, saan ärinää ja ärinää ja ärinää. Enää en tohdi edes ohi tassutella – paitsi ihan vahingossa vain.

img_0741

Aada-Ei-Ollenkaan-Kamu on muuten varsin kiltti koira, sanoo mamma. Ja vilkaskin, ei vanhuus nimittäin paina. Tsiivauvat saattavat kuulemma elää jopa 18-vuotiaiksi ja se on mamman mukaan paljon se. Minä en luultavasti elä niin pitkään, sanoo mamma, vaikka jos minulta kysytään: elän ikuisesti.

img_0753

Jotain hyvää Aada-Ei-Ollenkaan-Kamussa kuitenkin on. Olen nimittäin saanut siitä jodlauskamun. En tykkää tosin siitä, että Aada-Ei-Ollenkaan-Kamu kuvittelee, että MINUN takapihani on jollakin tapaa MEIDÄN takapiha, mutta onhan siitä apua, kun on toinenkin kertomassa naapureille, että eipähän muuten sovi tälle tontille tulla.

img_0762

Vaikka mamma (liian) paljon huomioi alivuokralaisekseni muuttanutta sisivauvaa, olen kuitenkin melkoisen tyytyväinen tällä hetkellä elämääni. Massu alkaa nimittäin olla paremmassa kunnossa ja antibiootit voitiin lopettaa. Painoa en ole saanut, mutta turvotus on hävinnyt. Nyt jaksan taas leikkiä ja (mamman mukaan) olla pikkuperkele. En vain ymmärrä, mitä väärää on leikkiä mamman housunlahkeella tai sohvatyynyillä tai pureskella mamman varpaita. Minusta ne ovat jokalailla nautittavia ajanvietteitä.

Sitä paitsi… mitäs toi tänne tsiuvaun.

2 thoughts on “Kämppis

  1. Vai olet sä Ragnar saanut tuollaisen topakan mummokoiran sinne kämppäkaveriksi. Kiva kuulla, et olet jo vähän paremmassa kunnossa ja jaksat olla mummukastakin kiinnostunut! Mutta ajatteles, miten kateellisia teidän naapuruston uroot on, kun sulla on ihan oma daami siellä tontilla! Eihän niiden muiden tarvitse tietää, että Aada esittää vähän vaikeasti tavoiteltavaa. Meinaavat vaan, että Ragnarista on tullut sellainen toyboy. Kyllä niitä mahtaa harmittaa, kun ei oo kaikilla omaa tyttistä kotona!

Leave a Comment