Ulkona on kylmä ja villapaita on lämmin

img_1278Saatiin Mûmak-kamulta ja pomolta postia eilen. Pomo oli tehnyt minulle hienon villapaidan, ihan minun värisenkin. Koska mammalla oli tänään jokin kummallinen vapaapäivä (lue: on laiskotellut kotona), mentiin ihan ulos asti ihailemaan pomon käsityötä. Aavistuksen se on iso, mutta ainakaan ei massu palellut. Sen sijaan tassut paleli kyllä ja mamma alkoi taas pohtia, olisiko minulla tarvetta tossuille. Tossuille! Ihmiset käyttävät tossuja…

Ei me kauaa tänään ulkoiltu. Mamma sanoi, ettei ole reilua ulkoilla, kun ne minun tassuni niin palelevat. Epäilen kuitenkin, että syy oli enemmän mamman laiskuudessa. No, niin tai näin, tuli minunkin treenattua hieman koipilihasjuttuja. Mamma sanoo, että olen sairastumisen takia kuihtunut ihan olemattomiin. Ja en minä kyllä paljoa juoksennellutkaan. Kuljin paljolti kuono kohti mamman namitaskua, ihan siinä mamman vieressä. Silloin on kuulemma hankala kuvata koiria, mutta minä viisveisasin asiasta. Pitihän minun vahtia, että minun namipussini sisällöstä ei jaeta muille. Sitä paitsi olisi ollut kovin sääli, jos namit olisivat päässeet vahingossa tipahtelemaan maahan ilman, että olisin sitä huomannut.

Tänään mamma sai otettua minusta lähespönötyskuvia. Se keksi, että turha on hokea minulle “paikka” (mitä sekin sitten tarkoittaa!), vaan ymmärsin heti namipalan tuoksusta, mitä tarkoittaa “odota”. Sehän on ihan sama juttu kotonakin ruoka-aikaan. “Odota” tarkoittaa sitä, että vielä ei saa syödä. On se minun mammani sitten nerokas.

img_1321

Ulkoilu oli kuitenkin ihan mukavaa hommaa, vaikka hieman väsynyt olenkin. Metsässä on ihan erilaiset hajut kuin omalla pihalla. Niitä hajuja minä hieman seurailin – välillä ihan vastakkaiseen suuntaan kuin mihin mamma meni, mutta korjasin polkuni aina kohti mammaa, kun kuului sellainen “tule”-huudahdus. Se nimittäin tarkoittaa ulkona namia. Sisällä siitä tottelemisesta ei ole mitään hyötyä ja mamma onkin sitä mieltä, että olen huonotapainen koira kotona.

img_1270

Uuden nappularuoan aloittaminen on alkanut sujua ihan hyvin. Mamma joutui siirtämään ruokavaliomuutoksen aloittamista muutamalla päivällä, koska automatkustaminen aiheutti perjantaina minulle peppupörinää. Mamma huokaisi helpotuksesta, että onneksi se oli se kauhukammio, joka oli syynä vointini hetkelliseen huonontumiseen. Olin nimittäin saanut silloin perjantaina jo hieman niitä uusia nappuloita. Lisäksi se E-vitamiini, jota mamma minulle on alkanut syöttää, lilluu rasvassa. Se olisi voinut olla toinen syy ripulille, mutta vatsani on kestänyt sen ihan hyvin. Eikä se nyt ole ihan tavallista rasvaa se siinä E-vitamiinissa. Se on öljyä. Jotain vehnänalkioöljyä.

img_1299Mamma on kovasti huojentunut siitä, että olen niin reippaasti kestänyt tämän sairauden. Siitä huolimatta se on kovasti huolissaan koko ajan ja toivoo parasta. Iskäkin on huolissaan. Se on niin huolissaan, että on alkanut olla enemmän sääntö kuin poikkeus, että saan nukkua sängyssä. Minusta on kivaa nukkua mamman ja iskän kanssa. Tai oikeastaan… minusta on kiva nukkua mamman kanssa ja vahtia, ettei iskä mene liian lähelle.


img_1323

2 thoughts on “Ulkona on kylmä ja villapaita on lämmin

  1. Täytyy tehdä uusi ja pienempi.
    “Pomo” sanoi, että jotkut koirat käyttää vauvojen sukkia. Jospa sinäkin kokeilisit. Pienimmät sukat ja kuminauha nilkan ympäri. Pysyvät kuulemma aika hyvin, eivätkä tule kovin kalliiksi. Kastuvat, mutta myös kuivuvat.

Leave a Comment