Kuvapostaus: mamma harjoittelee kameraa

metsäIhan se on yhtä onneton räpsyttelijä tuo mamma kuin aina ennenkin – viis siitä, että nyt on muka hieno kamera. Ei se vaan mua osaa kuvata.

Eilen käytiin taas tossa meidän lähimetsässä (se alkaa ihan meidän kotiovelta) ja iskäkin oli mukana. Mamma rakastaa kuvata tuommosia kohtia, mihin aurinko luo valoa keskelle pimeetä. Ja jostain kont-ras-teis-ta se tykkää myös. Kuvassa on kuulemma paljon enemmän katseltavaa, jos siinä on valon ja värien vaihtelua – mitä se sitten tarkottaakin.

No me kuitenkin oltiin tossa metsässä ja mamma näitä kuviaan taas otti. Yritti iskänkin saada mukaan siihen vouhotukseen, mutta eihän se iskä yhtään osaa – ainakaan mamman mielestä. Aina on kuulemma iskä väärässä paikassa. Ja samalla se mamma valitti, että kuvat niin kovasti menee suttusiksi, kun mä liikun liian kovaa vauhtia. Siis hä? Miten niin muka?

6L2G7283
Ihan eka me oltiin vaan omalla pihalla. Niistäkään kuvista ei monta onnistunutta tullut, kun mamma ei pysynyt mun vauhdissa mukana.
6L2G7322
Sitten mä Ukolla leikin. Se on jo ihan likanen taas, kun se on tuolla pihalla pyörinyt.
6L2G7350
Jossain kaukana (ja silti lähellä) alkoi joku koira haukkua ja mun piti siihen vastata, mutta Ukkoa en malttanut maahan pudottaa.
6L2G7355
Sitten mamma nappasi mut kainaloon ja kantoi pihalta pois. Ei kuulemma saa urputtaa sillä tavalla. “Varsinkaan, kun muut koirat jo hiljeni”, mamma lisäsi. Pyh.
6L2G7383
Vaan sitten me mentiin sinne metsään. Mamma kehui, kuinka hienosti mä maastoudun syksyyn. Syksy on mamman lempparivuodenaika. Mä tykkäsin enemmän kesästä, kun oli lämmin ja sai vaan köllötellä pihalla.
6L2G7406
Mamma yritti mua taas mannekiiniksi saada, mutta mä vaan mulkoilin sitä silmäkulmien alta. Mä niin kovasti halusin nauttia vapaudesta.
6L2G7435
Mä menin puunrunkojen yli ja ali.
6L2G7453
Haistelin.
6L2G7474
…ja söpöilin. (Nää tämmöset kuvat on muuten varmaan ainoot, jotka mammalta onnistuu.)
6L2G7503
Namiherkuilla melkein jopa poseerasin.
6L2G7525
Välillä kävin mamman luona ja välillä iskän. Menin (no ainakin melkein) aina, kun kuului “tule”. Siitä mä sain namipalkan. Enhän mä muuten olisi mennyt. Vaan mamma on sitä mieltä, että sitä on tärkeä koko ajan harjoitella.
6L2G7577
Sitten mä taas juoksentelin omille poluilleni. Vähän seurailin, missä se iskä menee. Mammahan tuli mun perässä.
6L2G7652
Vaan pakko se on sanoa, että kiitettävästi se mamma jaksaa yrittää noita porteereitansa. Aina se välillä mut johonkin jallitti – tai sitten iskä jallitti – mutta mä alan jo tuntea kaikki niiden metkut. Mua ei ookaan niin helppo saada kuvattua.

2 thoughts on “Kuvapostaus: mamma harjoittelee kameraa

Leave a Comment