Kuvapostaus: Kettu hangella

IMG_9581

Käytiin Mummalla. Oltiin tällä kertaa siellä jopa kolme yötä! Se oli hurrrrjan hauskaa: sain juosta vapaana, sain nukkua iskän ja mamman sängyssä, sain juosta vapaana, sain nukkua veikan sängyssä, sain juosta vapaana ja sain paljon rapsutuksia. Ai niin! Muistinko sanoa, että sain juosta vapaana?

Tällä kertaa siellä Mumman pihalla oli lunta. Aikaisemmin ei ole ollut. Olisin kyllä tietoinen, jos olisi joskus ollut. Vaan ei ole. Mutta nyt oli lunta! Mulla olikin muutaman päivän mittainen snow-run. Voi, että se oli lystiä! Ja mamma tietenkin kuvasi… paljon.

IMG_9455
Ekana päivänä satoi lunta.

 

IMG_9559
Mamma aina harmittelee, kun talvikuvista tulee kuulemma niin hämäriä. Opettelisi kuvaamaan!

 

IMG_9635
Kävin metsänreunassa hieman tutkimassa. Ja aina, kun mamma kutsui, menin mamman luokse ja mamma oli tosi iloinen! Eikä se yhtään ottanut mua kiinni tai komentanut sisään. Se vaan aina vähän silitti ja sitten mä sain taas mennä juoksentelemaan.

 

IMG_9652
Siellä mä sitten (kun sain juosta vapaana) syöksähtelin sinne ja tänne. Mamma sanoi, että mun vakavan ilmeeni takaa pilkisti “rinta riemua täys” – mitä se sitten tarkoittaakin.

 

IMG_9659
No oishan se mamma tietenkin voinut näitä laittaa vähemmän tähän, mutta kun se ei koskaan osaa päättää, mitä kuvia laittaa ja mitä ei.

 

IMG_9670
Tässäkin kuvassa kuulemma näytän niin hassulta, että siksi se piti ehdottomasti mun tänne lisätä – ja mammaahan pitää valitettavasti totella, jää muuten bloggaamatta.

 

IMG_9776
Tienreunassa kasvoi jotain kaislaaheinää. Mamma sanoi, että tämä olisi kuin taulu, jos se ei olisi niin pimeä. Pimeä se on itse.

 

IMG_9787
…ja jälleen mamma kutsui luokseen…

 

IMG_9801
Tuossa on köpsötellyt lunnikoira. Kävin vähän haistelemassakin tassunjälkiä, mutta petyin! Omia ne olivatkin. Ehdin jo hetken ajatella, että mulle olis kaveri löytynyt.

 

IMG_9805
En ymmärrä noita ihmisiä, kun niillä on pakkomielle aina kävellä TIETÄ pitkin. Mun mielestä oli paljon hauskempaa kiertää mumman liiteri takakautta.

 

IMG_0003
Vikana aamuna paistoi aurinko.

 

IMG_9875
Olin niin innoissani ja tohkeissani ja “rinta riemua täys”, että en vauhdinhurmassani huomannut varoa petollista lunta. Niin sitten hups vaan kävi, että yhtäkkiä iskä alkoi nauraa.

 

IMG_9946
Sitten mamma heitteli mulle lumikokkareita. Mamman mukaan leikin niillä kuin kissa. Mikähän se semmoinen kissa on? Onkohan se joku lunnikoira?

 

IMG_9952
Ja lopuksi mamma halusi ottaa vielä lumikuonokuvan.

Tosi hassua tässä viikossa on ollut, että mamma ja iskä ja veikka on kaikki ollut kotona. Eivät ole lähteneet aamuisin töihin ja kouluun. Se on ollut tosi kivaa. Yhtään ei oo tarvinnut yksin olla.

Mamma on uhkaillut, että kohta alkaa autoontotutuskoulukin (kun se nyt sitten jäi taas se koirakoulu). Se tarkoittaa kuulemma sitä, että mun pitää opetella tykkäämään autosta. Niiiiiiinku niin ikinä tapahtus! Mamma kokeili mulle jotain Adaptil -suihketta, jota suihkutellaan häkkiin ennen ahdistavaa tilannetta. No voin kertoa, että menomatkalla Mummalle kiljuin ensimmäiset 20 minuuttia ja kotimatkalla ensimmäiset 25 minuuttia. Mitäs pakottavat mut kauhukammioon!

2 thoughts on “Kuvapostaus: Kettu hangella

Leave a Comment