Taas meni eväkset takapääpörinäksi

12961681_10154078529133838_7566057605653896462_n
Uusi kettulelu.

Golden Eagle -murkina toimi ihan ok alusta asti, mutta Ragnar tuntui siitä huolimatta kakkaavan joka toinen päivä ripuloiden – kieltäytyen myös joka toinen päivä syömästä. Tai joka kolmas. Tai joka neljäs. No… joka tapauksessa mielestäni aivan liian usein. Oliko ruoka huono vai saiko penikka liikaa vatsalle sopimatonta – vaikka sitä yritettiinkin varjella – en osaa sanoa. Huolihan siinä kasvoi… jokaisella syömättä jääneellä ruoalla ja jokaisella kakalla, jota ei pussiin saanut ilman lapiota kerättyä.

Kasvattajan ohjeesta kävin kaupan kautta ja nakkasin kattilaan pakasteseitä ja perunaa (75 rosenttia + 25 rosenttia). Ja sitähän keiteltiin pitkään ja hartaasti. Ja voi sitä riemua! Voi sitä pienen koiran riemua, kun kerrankin sai jotain oikeasti hyvää. Vihdoin kuppi tyhjeni taas vauhdikkaasti. Pentu oli tyytyväinen. Allekirjoittanut oli tyytyväinen. Sillä mentiin pari päivää, kunnes viime yönä herätessäni käymään vessassa, sainkin ruveta paskahommiin. Ripuli ei enää edes muistuttanut etäisesti peräpääulostetta, vaan ennemmin näytti liikaa vettä juoneen koiran oksennukselta. Valitettavasti hajusta ei vain voinut erehtyä.

Työpäivän aikana pohdin, että peruna täytynee vaihtaa riisiin. Sitä se kasvattaja suositteli, jos vatsa ei asetu seitillä ja perunalla. Laiskana ihmisenä purin hammasta: oli niin helppoa, kun koira pärjäsi kuivaruoalla, ja ajatus koiralle kokkaamisesta samaan aikaan sekä suututti että ahdisti. Ehkäpä siitä syystä hain töiden jälkeen apteekista Canikur -pastaa.

Tultuani työpäivän jälkeen kotiin väsyneenä aloittamaan viikonlopunviettoni, odotti eteisessä huonosti siivottu ripuliylläri. Poikani oli yrittänyt siivota sotkua, mutta suurpiirteisen luonteensa vuoksi ruskeaa töhnää oli ympäri eteistä siivouksesta huolimatta ja haju leijaili edelleen kaikkialla asunnossa. Ei siinä auttanut kuin ottaa moppi käteen ja alkaa sutia eteistä puhtaaksi.

Siinä siivotessani manasin mielessäni, että kuka saatana halusikaan hankkia koiran, vaikka tiesi niistä olevan paljon lisätyötä. Väsymys ja ärtymys ottivat vallan ja hetken mielessäni saatoin jopa vihata koiria – myös omaani. Saatuani siivouksen loppuun istahdin tietokoneeni ääreen ja kirjoitin Googlen hakukoneeseen suurinpiirtein “herkkävatsaisen koiran ruoka”. Googlailujeni loppulukema kuitenkin oli se, että päätin hypätä autoon ja ajaa Tammiston Musti&Mirriin. Ajattelin, että se on hyvä paikka, koska se on fyysisesti yhteydessä eläinlääkäriaseman kanssa (Univet se oli silloin, kun Ossin kanssa siellä yön vietin, nyt se on jotain muuta).

Sain apua nuorelta naismyyjältä, joka tuli kysymään, löysinkö etsimäni. Kerroin tilanteen ja hän suositteli Brit Care -penturuokaa. Lisäksi hän mainosti, että pakastenaudanmaha helpottaa monesti akuuttiin ripuliin ja tarjosipa vielä kylkeen Inupect Fortea, jonka sisältöä vilkaistessani tajusin, että kyseessä on sama valmiste kuin se, jota kasvattajakin oli suositellut. Hieman mieli keventyneenä lähdin ostosteni kanssa kotiin toivomaan parasta.

Jatkuu…

2 thoughts on “Taas meni eväkset takapääpörinäksi

  1. Kokeileppa syöttää noita inupekteja vähän pidempi kuuri, kun olet montaa ruokaakin kokeillut! 🙂 Jospa sillä vatsa rauhoittuisi! 🙂 Meillä toimi pidempi kuuri vatsa- ja tassuongelmiin! Vaihtelin kanssa monet kerrat ruokia, kun tassun väliin pukkasi usein furua, vaihdoilla ei tullut suurempia apua. Kuuri maitohappobakteeria sai ongelmat helpottamaan, mahan kunto vaikuttaa kuulemma tassuihinkin.

Leave a Comment