Lomalla: Missä me ollaan ja oonko mäkin siellä?

tmp_6341-20160711_0014471655491410

Meillä alkoi jo eilen illalla kummallinen suhina ja sählinki kotona, kun kaikki ihmiset tassutteli sinne ja tänne ja tuonne ja takaisin. Se sama jatkui vielä tänään aamullakin ja vielä kamalan aikaisin. Kaiken maailman nyssäkän ja pussukan mokomaa kulkeutui ovesta ulos ja minä olin ihan pyörällä päästäni. Hieman itkinkin, kun kukaan ei pysähtynyt kertomaan, mikä homman nimi oikein on.

Vaan kyllähän se sitten selvisi. Valitettavasti. Ne kaiken maailman nyssäkän ja pussukan mokomat oli siirretty kauhukammioon ja sinne minutkin pukattiin. Häkkiin. Tiedossa oli melkein kokonaista kuusisataa kilometriä ajoa – mamma niin mainosti. Vaan enhän se minä sitä tajunnut. En ainakaan ennen kuin luulin joutuvani viettämään loppuelämäni huminassa, kauhukammiossa, puoliksi takapenkillä, puoliksi tavaratilassa.

Mamma oli suihkinut reilulla käpälällä Adaptil -suihketta petiini ja pukenut ennen matkaan lähtöä mulle mun Thundershirt -manttelin päälle. Enpä siis ihan hirveitä sitten kitissyt, vaikka toki välillä vähäsen – ja stressi toki oli koko matkan kova.

Lopulta me sitten pysähdyttiin viimeisen kerran tälle päivälle. Mamma kertoi, että nyt ollaan mökillä. Pohjois-Pohjanmaalla. Vaikka se näytti saavan mamman irvistelemään. Kainuuseen kun oltiin oltu kuulemma tulossa.

 

2 thoughts on “Lomalla: Missä me ollaan ja oonko mäkin siellä?

  1. Minusta on mukavaa matkustella. Siitä en tykkää, että minua ei oteta mukaan. Mutta jos otetaan, niin kaikki kulkuneuvot käy hyvin. Yleensä matkat vielä päättyy kivoihin paikkoihin. Kyllä sinäkin varmaan totut ja rupeat vielä tykkäämäänkin.

Leave a Comment