Lomalla: Norjammaa

Tultiin tänään takaisin mökille. Kauhukammioajelua kesti taas monen monta tuntia, eikä pysähdyksiäkään ollut niin paljon kuin mennessä – tai ainakaan minua ei päästetty joka kerta jaloittelulle. Monesti vain iskä hyppäsi hetkeksi pihalle ja sitten taas matka jatkui. Mamma nukkui suurimmaksi osin ja veikka istui nenä kiinni puhelimessaan. Kuulemma pelasi jotakin – niin kuin aina muulloinkin. Minä könötin häkissäni ja yritin välillä uikuttaa, mutta turhaan.

IMG_7952

Olimme Norjammaalla yhteensä kaksi päivää ja kolme yötä. Ensimmäisenä iltana emme juuri mitään tehneet – paitsi tietenkin nukuimme. Minä olin todella niin kamalan väsynyt, että mamma joutui ottamaan minut viereensä ja asettamaan makuulleen. Mammaa nauratti, koska omatoimisesti en kyennyt tekemään muuta kuin tuijottamaan hotellihuoneen nurkkaa. Mutta kun olimme yön nukkuneet hyvin (toim.huom. puhtaissa lakanoissa!) jaksoimme sitten aamulla lähteä kaupungille.

Tutustuimme Tromssaan tassutellen ja olihan siellä kaikenlaista – kuten esimerkiksi norjalaisia hajuja. Semmoisia hajujapa ei täällä Suomessa ole. Hyvältä haisi Norja, vaikka toisia koiria emme juuri nähneetkään. Mamma kuvasi paljon. Harmittavan vähän minua tosin. Sillä oli kumma pakkomielle kuvata taloja ja vettä ja sen sellaisia. Olisi se niitä tähänkin halunnut laittaa ihailtavaksi, mutta minä ilmoitin, että vain kuvat minusta hyväksytään. Ensimmäisessä kuvassa olen veikan sylissä Tromssan rannassa. Taustalla näkyy silta, jonka yli pääsee Tromssaan. Tai Tromsø se oikeasti on. Se on saari. Kaupunki saarella.

Tromssa on oikeastaan kovin pieni kaupunki. Keskusta-alue oli nopeasti tassuteltu ympäri. Mamma kuvasi kirkkoa ja patsaita ja puutaloja ja kaikenlaista semmoista kummallista. Tromssan kirjastosta se ei sen sijaan saanut hyvää kuvaa, koska ei päässyt kohteesta tarpeeksi kauas, mutta minusta se otti sitäkin hienomman kuvan eliökavereiden kanssa. Kas tähän malliin:

IMG_7998

Hetkeksi me istahdettiin kierroksen jälkeen alas. Mamma valitteli särkeviä jalkojaan. Aamulla otettu särkylääke ei ollut auttanut, vaikka mamma niin toivoikin. Minun mielestäni me olisimme ihan hyvin voineet jatkaa jalan, mutta sen sijaan siirryimme seuraavaan paikkaan kauhukammion kyydillä.

IMG_8044

Menimme oikeastaan kokonaan pois kaupunkialueelta. Siirryimme sillan toiselle puolelle ihmettelemään katedraalia. Sekin on jonkinmoinen kirkko ja ilmeisesti yksi Tromssan maamerkeistä. Mamma halusi paeta paikalta yhtä nopeasti kuin oltiin sinne mentykin, koska pihalla oli kuulemma liian monta turistia. Oli siellä yksi kuonokaskin, jota minä olisin mielelläni peppumoikannut, mutta en saanut.

Hetken mamma ja iskä suunnitteli, mitä sitten tehtäisiin, ja lopulta ne päätyivät siihen, että ajamme kauhukammiolla Sommarøyaan. Vaikka matka oli kohtalaisen lyhyt, kesti se ajallisesti toooosi pitkään. Ainakin minun mielestäni. Iskä valitteli huonoa, kapeaa tietä, joka kiemurteli vuorten rinteillä joka suuntaan. Oli mutkia ja mäkiä.

IMG_8127

Sommarøyassa oli vilpoisempi kuin Tromssassa ja siellä oli ihan vallan kummallinen ranta. Rannassa ei ollut hiekkaa, vaan se oli täynnä ehjiä ja rikkinäisiä meren tuomia juttuja. Simpukoilla minä tykkäsin hieman leikkiäkin. Sitten oli sitä toista juttua, valkoista. Sitä oli paljon murusena, mutta vähän isompinakin köntteinä sitä löytyi. Mamma eikä iskäkään tiennyt, mitä se on. Puhuivat vain, että ehkä jotakin korallia.

Suurin kummastus oli kuitenkin vesi. Se oli niin näkymätöntä, että minä ihan vahingossa juoksin ja kastelin tassuni. En yhtään nähnyt, että yhtäkkiä maassa olikin vettä. Kuten yllä olevassa kuvassa. Todella vaikea oli nähdä, missä ranta loppuu ja vesi alkaa. Vesi ei myöskään kelvannut juotavaksi. Kokeilin, koska minun oli jano. Se oli kummallisen makuista. Mamma sanoi, että se on merivettä. Hyvin puhdasta sellaista.

IMG_8200

Kaikesta kylmästä ja vedestä huolimatta minulla oli ihan hauskaa Sommarøyassa. Veikka leikki kanssani – silloin kun sillä ei ollut kiire kiusata minua kaiken maailman herkuilla, joita yritin sitten käydä kaivelemassa mamman repustakin, kun ihmissilmät välttivät. Nälkäiseksi kuitenkin jäin. Sanoivat, että menee masu ihan lörölle muuten.

Kylmän piknikin ja simpukoiden keräilyn jälkeen me lähdettiin takaisin hotellille. Kaikki me oltiin ihan väsyneitä ulkona vietetystä päivästä. Hassua kuinka minäkin niin kovin olin väsynyt, vaikka en edes saanut vapaana kirmailla. Toisaalta se oli hyvä ollakin väsynyt, koska ainakaan valon määrän perusteella ei osannut sanoa, onko päivä vai yö. Siellä Norjammaan Tromssassa kun ei aurinko laskenut ollenkaan.

IMG_8420

Toinen aamu alkoi visiitillä kummalliseen puutarhaan. Sielläkään mamma ei juuri minua kuvannut. Kuvasi vain kaiken maailman kukkia ja kasveja. Osan jopa minä tunnistin kukiksi, mutta sitten kivikossakin mamma kuvaili, vaikka ei siellä minun mielestäni kukkia kasvanutkaan. Kyseessä oli kuulemma Tromssan yliopiston puutarha, Botanisk hage, joka on perehtynyt erityisesti arktisiin lajeihin. Mamma selitti, että kun meillä kotona päin ei ole arktiset olosuhteet, niin on ihan selvää, että kukat meillä on aika paljon erilaisia kuin Tromssassa. En ymmärtänyt hölkäsenpöläystä mamman jutuista, mutta yritin minä kiltisti kuitenkin mukana mennä. Hankalaksi asian teki se, ettei tuo iskä osaa yhtään ulkoiluttaa minua paikoissa, joissa minut pitää pitää “tiukassa kontrollissa”. Pyh, sanon minä. Olisin ihan hyvin voinut hieman haistella ja kaivella ja repiä.

IMG_8558

Puutarhakierroksen jälkeen suunta oli uhkaavasti taas kauhukammioon, joten minä tein ovelana kettuna tenän puunjuurelle. Osoitin hyvin selkein elkein (kuten joka kerran, kun minun pitäisi kauhukammioon mennä), että “en muuten kyllä yhtään halua, etkä voi mua pakottaa”. Vaan aina minä jään kakkoseksi. Joka kerran nimittäin joudun sinne kauhukammioon, jos mamma on niin päättänyt.

Sillä kertaa mamma ja iskä oli jo valmiiksi pohtinut, minne haluavat mennä, joten suunta otettiin taas ulos kaupungista (mammalla on joku juttu ihmisten kanssa). Mentiin Grøtfjordille. Mamma oli jostakin netistä löytänyt, että siellä on norjalainen vuono ja se pitää nähdä. Ja kyllähän se mamma paljon taas näkikin – joskin usein mietin, paljonko siltä jää näkemättä, kun se vain katselee kameransa läpi.

Mamma oli ihan haltioissaan Grøtfjordista. Siellä kun oli valkea ranta, avomeri ja pieni mökkikylä ihan vuoren juuressa. Minä en ihan ymmärtänyt mamman ihastumista siihen paikkaan, koska meillä on jo ihan hyvä koti Suomessa. Ja kotona Suomessa on sentään edes välillä lämmin. Ja lisäksi! Mamman ei sovi olla ihastunut mihinkään muuhun kuin minuun!

IMG_8686

Emme kuitenkaan jääneet Grøtfjordiin, koska siellä olisi pitänyt maksaa pysäköinnistä, eikä siinä sen suurempia nähtävyyksiä ollut. Jatkoimme samaa tietä eteenpäin Tromvikiin päin ja siltä suunnalta mamma löysi niin ihanan rantapaikan, että siinä vierähti pidempikin tovi – ja sillä kertaa sain juoksennella vapaana. Mamma onnistui jopa nappaamaan minusta sellaisen norjalaiskuvan, että nyt ei jää kenellekään epäselväksi, että lunnikoira tosiaan on norjalainen rotu. Enkös vain olekin komea?

Pyörähdimme Tromvikissa asti, minkä jälkeen käänsimme kauhukammion nokan takaisinpäin ja ajoimme takaisin hotellille. Olimme hotellilla aikaisemmin kuin ensimmäisenä päivänä, mutta sen kummempaa ei sitten tehtykään enää, koska olimme kaikki väsyneitä.

Tänään aamulla mammaa harmitti kovasti, että Norjammaa piti jättää taakse ja täytyi palata takaisin lituskaiseen Suomeen. Vaan minun täytyy myöntää, että on paljon kivempaa, kun ei tarvitse jatkuvasti istua autossa, vaan saan tassutella vapaana mökin pihassa. Kauhukammiomatkailu ei tyystin ole vielä ohi, mutta mamma lupasi minulle hetken hengähdystauon.

**

Ja jotta mammalle ei jää kamalan paha mieli, niin laitetaan tähän loppuun vielä yksi kuva jostain muustakin kuin minusta (klikkaamalla kuvan saa suuremmaksi). Kuvan mamma otti tänään kotimatkalla auton ikkunasta.

IMG_9002

2 thoughts on “Lomalla: Norjammaa

Leave a Comment