“Ei hätää, mamma, nyt on hyvä.”

Talo on ollut tyhjillään pari viikkoa: kukaan ei hauku kotiin tullessa tai ovikellon soidessa, kukaan ei päivystä vessanoven takana odottamassa aamuruokaa, kukaan ei työnnä karvaista päätään rapsutettavaksi tai painaudu illalla jalkojani vasten nukkumaan. Ikävä on ihan suunnattoman suuri; loputtoman, pohjattoman suuri. 15. päivä torstaina heräsin aamulla vesiripulipörinään ja kierähdin kiireellä sängystä koiranruokaoksennuksen yli jalkeille. Ajattelin … Read more

Ristiriitaisia ajatuksia

Ragnar voi jo paremmin. Ruokahalua on, paino on hieman noussut ja tänään tuli viimein se ihan oikea kakkapökälekin. Kortisonikuuri aiheuttaa toki lisääntynyttä pissailua ja pissaa saakin siivoilla erityisesti aamuisin ja töistä tullessa, mutta se on pieni paha siihen nähden, että koiran vointi on kohentunut. Kontrollissa otetut veriarvot kertoivat proteiinien ja albumiinien kohonneen takaisin viiterajojen sisäpuolelle. … Read more

Diagnoosina lunnikoirasyndrooma

Meidän perheellä on ollut hurja viikko, joka starttasi viime viikon torstaina Ragnarin alettua ripuloida. Ensin ajattelin, että onhan tätä ollut ennenkin, mutta sitten alkoi oksentelu ja yleiskunnon heikkeneminen. Viikonloppuna Ragnar oli välillä ihan kurjana ja seuraavassa hetkessä se vaikutti taas pirteämmältä. Hetki hetkeltä huoli kuitenkin kasvoi. Viikonloppuna varasin ajan eläinlääkärille – taloudellisen ajatuksen saattelemana maanantaille. … Read more